sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Ennen auringonnousua


Läksimme sunnuntain aamulenkille. Oli hämärää ja hiljaista. Pakkasta oli lähteissä -12 C ja palatessa se oli vielä kiristynyt muutaman asteen. Jotenkin kostean raakaa oli ilma. Sai pistellä töppöstä toisen eteen, että pysyi lämpimänä.







Metsän takaa vaivihkaa alkoi aurinko nousta.






Puron patokin oli osin jäässä



Lopulta metsän takaa nousi aurinko



Joulukuinen auringonnousu




Vanha kivijalka on kestänyt pitkälti yli sata vuotta

Kiersimme kylän vanhan puolen kautta takaisin, siellä on kauniita vanhoja rakennuksia aivan kylätien vieressä. Moni on saanut rapistua aikojen myötä. Onneksi monia pidetään kunnossa ja siellä on myös vanhoja kiviaitoja säilytetty uusien talojen tonttien laidoilla. 



keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Isä, poika ja pyhä henki putkimiehinä

Tuttu putkimiehemme jo 90-luvulla oli Teuvo. Hän on kuitenkin kymmenen vuotta sitten muuttanut niin kauas, että hoitelee toisella puolella Suomea asuvien putkia ja muita LVI-ongelmia. Kirjoitinkin Teuvosta aiemmin jo nelisen vuotta sitten.


Tänä syksynä taas tuli huomattua, että hyvä putkimies on painonsa arvoinen kultaa. Tosin lasku ei vielä ole tullut, joten kiroan varmasti tuon edellisen lauseen vielä kunhan saamme laskun.

Oli tarve putkimiehelle, muutamakin kohta vaati LVI-asiantuntijaa talossa. No, päätimme kääntyä sen Teuvon jälkeen meillä vierailleen putkimiehen puoleen, kun hänestä ja työnsä laadusta oli kumminkin kokemusta. Toiveikkaana joskus lokakuun alkupuolella mies laittoi kyseiselle miehelle sähköpostia (tiedättehän, että putkimiehen on työnsä keskeltä hankala vastata puhelimeen) ja kertoi korjattavat kohteet. Tiesimme, että vastausta ei tule heti, silti minulla alkoi jo savu nousta päästä kun viisi päivää oli arvon herran sähköpostia odotettu.

Vaan mies meillä ei pienestä hermostu. Hän laittoi putkimiehelle uuden viestin, että kiinnostaako työ vai kutsutaanko joku muu putkimies. Vastaus tuli samana iltana. Tottakai työ kiinnostaa, oli ollut kiireitä. Just. Sopivat sitten päivän jolloin mies tulisi. Heti muutaman päivän päähän, samaisen viikon torstaille, hän tulisi varhain aamulla.

Tuli torstai. Ei tullut ketään varhain aamulla, puhelut menivät vastaajaan, ketään ei näkynyt vielä iltapäivälläkään. Vee***ti. Vaan kas, klo 22 illalla soi ovikello. Mies meni avaamaan. Oven takana seisoi tämä putkimies ja pyyteli kovasti anteeksi myöhästymistään, mutta voisi katsoa kohteet nyt ja tulla huomenna hommiin. Minäkin seisoin jo hämmästyneenä kuuntelemassa kyseisiä jorinoita. Mutta arvatkaapa mitä, kyseinen putkimies oli niin kännissä, että ei meinannut ovenpieleen nojaten pystyssä pysyä. Minä tempasin takin päälleni, menin pihalle takaovesta katsomaan, oliko herra putkimies vallan autolla ajanut moisessa kunnossa. Onneksi ei ollut, hänellä oli kuski, jonka kanssa juttelin hetken ja hän haki kaverinsa pois. Kyseistä putkimiestä emme palkanneet.


Alkoi uuden etsintä. Paikkakunnltamme löytyi jotenkin etäisesti tuttu nimi ja taas viestiä kyseiselle herralle hänen nettisivujensa lomakkeen kautta. Nyt tärppäsi. Vastaus tuli seuraavana päivänä ja työ sovittiin tälle viikolle. Juuri pari tuntia sitten lähtivät pois. Saimme nimittäin kaksi yhden hinnalla. Kävi hyvä tuuri. Putkimies oli opettamassa hommia pojalleen, joten tulivat molemmat ja samalla kun tekivät hommia, poika sai opetusta. Tuntui kyllä jo osaavankin ihan itse. Asensi hanat ja yhden uuden vessanpytyn ilman mitään ohjeita.

Sitten taas huomasimme miten pieni maailma on. Juttelin siinä isän kanssa pojan tehdessä vielä viimeisiä hommia ja kävi ilmi, että hänen vaimonsa on tuttuni. Olen aikoinaan hänen vaimonsa yritykselle tehnyt nettisivutkin. Ilmankos sukunimi oli jostain tuttu. 

Niin, katsotaan nyt kun lasku tulee, pysyykö se arviossa noin suurinpiirtein. Jatkohommiakin olisi, kovin päteviä olivat. Lupasivat tulla kun vain ilmoitellaan. Wau. Olemme tyytyväisiä. Ammattitaitoinen putkimies on todella tärkeä tuntea, tuli taas huomattua. Pidin heistä hyvää huolta, tarjosin soppaa ja kahvia. 






maanantai 28. marraskuuta 2016

Oliko susi pakko tappaa?


Tiedän sohaisevani ampiaispesään. 

Kuva:  karjalainen.fi
Lieksassa ammuttiin susi.

Kuka pitää autotallissa ihmisravinnoksi tarkoitettua hevosenlihaa? Ja vielä niin, että nälkäinen susi varmaan pääsee siihen käsiksi. Saadaan yksi syy lisää ampua se hieno eläin. Laumastaan mahdollisesti eksynyt komea yksilö. 


Sattuiko joku katsomaan viime lauantaina erinomaisen luontodokumentin Katoava Pohjola, jossa samaisessa itäisessä Suomessa ammuttiin yksittäinen susi? Lukekaa täältä siitä. Innokkaat metsästäjät kerääntyivät ammutun suden ympärille ja ottivat älykännyillään kuvia sudesta ja itsestään. Olivat sitten isot miehet varmaan omasta mielestään sankareita. Säälittäviä vellihousuja, sanon minä. Pahaa teki katsella sitä pelleilyä. Puhumattakaan salametsästäjistä, joista lauantain ohjelmassa kerrottiin. Katoava Pohjola Areenassa.

Susi on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi. Piste. Minua eivät vakuuta yhdetkään suden vaarallisuudesta ihmiselle kertovat "asiantuntijat". Suomessa on susi käynyt ihmisen kimppuun viimeksi 1800-luvulla, ja siitäkään ei olla varmoja oliko se susi vai koira. 

Eikö riitä, että tänäkin vuonna maassamme on saanut laillisesti ampua kolmanneksen koko susikannasta? Kysytään tuossa dokumentista kertovassa jutussa, ja samaa minäkin ihmettelen.