tiistai 30. elokuuta 2016

Betonin parissa


Betonitöitä on kuivumassa monenlaisia. Osa on niin isoja jötiköitä, että annan niiden suosiolla kuivua ainakin viikon ennen kuin otan muotista pois. 

Tässä esittelen pari työtä, jotka sain etenemään.

Ruukku syntyy siten, että ruskea muoviastia (astiataimien mukana tullut) on ruukun pohja ja reunat. Reunat vuorasin vuorenkilpien lehdillä. Lehdet siis nurin päin betoniin, että lehtiruotien kuvio näkyy paremmin astian ulkoreunoissa. Keskelle kuramassaa painoin  (kuunliljan lehden ollessa alla) tuon valkoisen muoviastian. Siihen kiviä painoksi, jotta ei astia nouse pois. Reunoille laittelin kolmionmuotoisia mosaiikkipaloja. Sininen astia on alla jos sattuu vettä valumaan. 

Tässä lähtökohta:




Viisi vuokautta kuivettuaan otin päällimmäisen ruukun pois eli eilen. Tänään poistin ruskeankin ruukun ja hion päältä mosaiikit siistimmin näkyviin. Krouvihan se saa muuten ollakin:




Ulkoreunoilla näkyy vuorenkilven lehtien muotoja ja astian sisäpohjassa näkyy kuunliljan lehden muodot. Tässä loputulos:


Korkeus 28 cm, leveys yläreunasta 26 cm

Sitten lempiaiheeni, eli päät. Tällä kertaa varastosta löytyi antiikkilaastin jämät, sillä oli takkahuonetta rempattu jo pari vuotta sitten ja käytin sen päiksi:


Päät kuivumassa

Neljä päivää saivat nekin kuivua ja käännettyäni ne oikein päin huomasin, että tarvitsevat hieman paikkausta. Onneksi monitoimitalosta (miehen varastot) löytyi OIVA:



Oivalla tasoittelin kasvojen muotoja ja nyt ne saavat kuivaa. Sitten ne voi hiomapaperilla parannella ja tasoitella tarvittaessa Oivalla uudelleen. Seitsemän päätä:




Eikä tässä ollut kuin osa töistäni. Voin kyllä tunnustaa hurahtaneeni kokonaan tuon betonin maailmaan. Nyt olen lisäillyt mosaiikkipaloja mukaan. Antiikkilaasti on murenevampaa ja vaikeampaa käsitellä. Sen käytin vain siksi, että turhaan nurkissa olisi seisonut ja kovettunut.

Melkein olen jo ylpeä aikaansaannoksistani. Eihän suomalainen saa olla. Olen kumminkin.




sunnuntai 28. elokuuta 2016

Rauli ja David


Rauli sai aikaan melkoisen myräkän eilen launtaina. Heti puolenpäivän jälkeen tuuli alkoi yltyä ja ensin luultiin, että siihen se jääkin, tuulee vähän normaalia enemmän. Mutta ei jäänyt. Puuskissa oli sellainen tuuli, että harvoin elokuussa näkee. Yleensä syysmyrskyistä puhutaan.

Sähköt menivät ensimmäisen kerran joskus klo 16 maissa ja pysyivät pois reilun tunnin. Sitten oli koko ilta katkoja, puolen tunnin ja vartin pätkissä. Ilmeisesti selvisimme kuitenkin maakaapeloinnin ansiosta vähemmällä kuin osa maakuntaa. Äsken katsoin sähköyhtiön kartasta, ja vielä on isoja alueita ilman sähköä. Ovat olleet melkein vuorokauden jo. 

Meidän elojuhlat kutistuivat lyhtyihin, niistäkin yksi kaatui tuulessa. Ulkotulia ei voinut ajatellakaan. Siitä se kokko olisi syttynyt kun isoista männyistä lensi oksia pitkin pihaa. Vähän oli toisenlaiset elojuhlat, onneksi mitään ei sattunut ja takassa paistetiin makkaraa vieraitten kanssa sähkökatkon aikaan. Kynttilät paloivat. Tunnelmallista.

Tänä aamuna tuli tietty juuri seitsemän aikaan vielä sähkökatko kun keiteltiin aamukahvia vieraille, joiden piti päästä jatkamaan matkaansa. Kerkisin laittaa puuhellaan tulen ja vesi alkoi kiehua, niin siinä samassa tulikin sähköt takaisin.

Saatiin vieraat matkaan ja lähdettiin metsään lenkille ja varmuuden vuoksi pussi taskuun, jos sieniä sattuisi kohdalle. Sattuihan niitä. Pussi tuli ihan täyteen ja minä toin kädessäni vielä ison komean herkkutatin, se kasvoi ihan hiekassa metsäautotiellä.

Pussi tuli täyteen sieniä


Tavattiin metsän laidassa Davidkin:

David oli huomattavasti rauhallisempi kuin Rauli


Polvi on surkeassa kunnossa. Kaikki metsäkävelyt, puutarha- ja rakennustyöt sekä betonihommissa tuntikausia seisominen on sen kipeyttänyt. Turvonnut kuin jalkapallo. Yöksi otan aina kunnon satsin vahvoja särkylääkkeitä ja silti herään kun kipu tuntuu lonkkaan asti. Prkle. En tilaa lääkäriä, kun sille ei mitään kuitenkaan tehdä. Särkylääkkeitä määrätään vaan lisää. 

Vähän Hiivatisti harmittaa, että kaikki toiminta, liikunta siis, aiheuttaa vaan lisää kipua polvelle, vaikka tk-lääkärien mielestä juuri liikunta on lääke. Painukoon suolle. 



perjantai 26. elokuuta 2016

Rakennusapunaisena, muurarina, kokkina, siivoojana jne


Työntäyteisiä päiviä on ollut. Olen ollut tuossa meidän pienessä rakennusprojektissa lähinnä apuhenkilönä, pitelemässä lankkua, kun mies on sahannut. Maanantaina pääsen varmaan nostamaan kattotuoleja paikoilleen. Hyvää kuntojumppaa. 

Jiirisaha. Vanha puutarhapöytä on hyvä alusta.

Vieraita tulee huomenna ja osa jää sunnuntaihin asti. Porukkaa tulee vähän useampi ja mietin, että mitä tekisin ruokaa. Toki sienikeittoa teen alkajaisiksi. Sitten keksin tehdä suuren kaalilaatikon. Äsken otin sen uunista pois:


Tuoksuuko?



Marjapensaitakin katselin ja koska pensaissa oli vielä jonkun verran marjoja, keräsin ne yhteen ja pakastin muutaman tällaisen hauskan värisen rasiallisen:



Valkoherukat, punaherukat ja mustaherukat. Viherherukat oli jo kaikki poimittu.

Rakennushommissa olisi joutunut odottamaan, että koska minua taas tarvitaan, niin päätin siirtyä autotalliin betonitöitten pariin. Siitä pääsin helposti avuksi kun mies tuli pyytämään. Tai ei hän pyydä mitään. Tuli vaan norkoilemaan autotallin ovelle, katseli työskentyäni ja sanoi, että sitten kun sinulla on aikaa, niin... Lopun arvasin ja menin pitelemään pitkää lankkua, joka oli hankala sahata yksin. 

Pääsin vihdoin työstämään antiikkilaastia, kuivabetonia ja mosaiikkipaloja. Kävin katsomassa äsken töitä ja ovat ihan märkiä vielä, joten laitan vaan yhden kuvan. Myöhemmin lisää. Antiikkilaastia jäi lopuksi pieni määrä ja tein siitä piparkakkumuottiin sydämen ja laitoin mosaiikkikuvioita päälle. Se hiotaan kuivettuaan tasaiseksi ja siistiksi hiekkapaperilla:

Keskeneräinen sydän


Nyt tunnen, että olen tehnyt rankkaa työtä muutaman päivän. Olen ihan puhki, hyvällä tavalla. Vanha sanonta pitää taas paikkansa: jos mieli on väsynyt, rasita kehoa ja toisinpäin.

Huomenna on noustava aikaisin leipomaan marjapiirasta vieraille ja valmistelemaan ruokia. Illalla vietetään venetsialaisia, poltetaan lyhtyjä ja ulkotulia puutarhassa.

Nyt otan kirjan, haen muutan valkeakuulaan ja asetun lempituoliini. Huokaus.